Okei, viime teksti oli vähän sekava, mutta toivottavasti taitoni kirjoittamisen suhteen hioutuvat ajan myötä.
Juuri hetki sitten, ennen kuin istahdin tietokoneen ääreen. Juuri ennen tätä hetkeä. Minä haaveilin.
"Haaveilin siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään, kun aamu hämärtää." Eikun hetkinen, nehän olivat laulun sanoja Juha Tapion kappaleesta Ohikiitävää. Otetaan uusiksi tämä >>>kohtaus<<<.
Haaveilin unelmista. Siitä miksi mä haluan tulla. Tai mikä minä haluan olla. Haaveilin äidinkielen ja kielien opettamisesta. Haaveilen muistoista, matkustelusta ja tavoista. Haaveilen (jonkin sortin) tähteydestä. Haaveilen perheestä.
Vielä jonain päivänä (minä vannon), te tulette vielä kuulemaan minusta. Ja se on vasta alkua. 💗 -Oona
Auringon kurkistus pilvien takaa ⛅️
Ihana heijastus pilvistä 💗☁️💗
Ellette ole vielä huomanneet, niin pilvet ovat suurta rakkautta minulle, lähes jokaisessa muodossa missä ne esittäytyvät minulle (ja kameralle).☁️💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti